Näissä merkeissä Helli tapasi tänään uuden leikkikaverinsa, Joikun.
Joiku ja Helli ovat tavanneet kerran aiemminkin Hellin kotikennel Sarantainsissa. Kohtaamisen laatu oli silloinkin sama: räyh ja vuh ja nurinmurin. Kun kaksi oman pentueensa kovapäisintä luonnetta kohtaa on odotettavissa tahtojen taisto. Minä pakenin tilanteesta teepannun äärelle huoneen toiseen päähän, mutta Joikun emäntä Paula oli jo sen verran koiratutustumisiin tottunut ettei vähästä säikkynyt.
Koko nelituntisen vierailun ajan koirat ottivat yhteen. Välissä nukuttiin tirsat. Puolta suurempi Joiku olisi ollut jo valmiina leikkiin ja yritti kavuta Hellin viereen petiin nukkumaan, mutta pennulle tämä ei sopinut ja fleecen uumenista kuului tomeraa murinaa.
Lopulta yhteinen sävel löytyi: Joiku veti perässään Helliä joka istui kuin tatti Joikun uudessa pedissä. Välissä ritisi vanhasta lakanasta solmittu naru. Hyvästit heitettiin jo hellemmissä merkeissä ja keskiviikkona kokeilemme yhdessä puistoulkoilua.
Koira muuten oppii nopeasti. Kolmen ulkonakäynnin jälkeen Helli tietää missä sijaitsee kotiovi eikä pelkää hissiinkään menoa. Hyvä Helli!
Kuva: Paula Laakkonen
Apua mitkä hampaat! Mä niin tiedän tuon, itsellä on kädet jatkuvasti rei´itettynä Polkan 3 kk toimesta.
VastaaPoista