Ryhdyin etsimään tietoa vähiten allergisoivista koirista syyskuun ensimmäisellä viikolla. Kahden viikon päästä tästä istuin jo Kennel Sarantainsin yläkerrassa vaalea koira sylissäni ja ympärillä 11 muuta yhtä viehättävää tapausta. Kasvattajille oli syntynyt kolme viikkoa takaperin pentue joista noin puolet olivat karvattomia. Pennut nukkuivat pesässä, minä rapsutin kaikkia muita niin paljon kuin ihmettelemiseltäni ehdin.
Läkähdytti. Ei se astmalääke, jota olin varmuuden vuoksi tankannut ennen lähtöä, vaan ne koirat.
Viikon kuluttua sain viestin, yksi tummista tyttöpennuista olisi mahdollisesti vapaa. Päätin ryhtyä keskittymään öisin pääosin koirauniin.
kuva: Kennel Sarantais
