IIK! PEILISSÄ NÄKYY KOIRA!

Tähän astisen yhteiselon asiasanat pääpiirteittäin: pissa, kakka, ulos, istu, hyvä Helli, puuro, täällä, EI, irti,mur, vuh, hyvä Helli, maahan, pissa, EI, ulos, mur ja hyvä Helli.
Kuten listasta voi arvata, ensimmäiset päivät ovat vierähtäneet rutiineja opetellessa. Nyt Helli osaa jo vinkaista ulko-ovella minuutti ennen lorauttamista ja ilmoittaa nälästään notkumalla jääkaapin kulmalla. Oma tahto ja reviiri näyttää sekin muodostuvan vauhdilla: puistossa neiti haukkui sitä kaksikymmenkertaa suuremmalle rottwailerille ja myös käytävässä liikkuvat naapurit taitavat tietää että rappuun on muuttanut koira. Joka tietenkin pitää asianaan kommentoida jokaisen oven kolausta (huoh).

Tämän päivän ehdoton kohokohta oli tuttavan työpaikalta löytynyt peili. Josta näkyvää peilikuvaa piti haukkua, hurmata, uhata, viekotella, nuolla, kiertää ja pyytää leikkiin mukaan. Peilin edessä suoritetut hepulit ja keikaroinnit taisivat kuluttaa energiaa sen verran, että raitiovaunussa Helli nukahti syliin emännän tuijotellessa pysäkkitaulussa ylös alas venyttelevää I-kirjainta, joka muuttui sekunnin välein Kaisaniemen I:stä Kajsaniemen J:ksi.

Illalla Helli opetteli olemaan ensimmäistä kertaa yksin. Minä lähdin Kiasmaan katsomaan Lens Politican avajaisiin kuinka The Yes Men fiksaa maailmaa paremmaksi paikaksi, ja samalla jännitin kauhulla miten Helli fiksaa kotia vähemmän siistiksi paikaksi. Ei se niin pahalta näyttänyt kuin kuvittelin sen näyttävän, siis kodin. Kaulahuivit ja kengät oli koottu kasaksi keskelle olohuoneen lattiaa taluttimen ja röhkivän leikkipossun killuessa päällimmäisenä. Pissat ja kakat olivat kuitenkin osuneet nurkkaan sanomalehdelle (hyvä Helli!), ja selvimmät merkit eroahdistuksesta oli koko loppuillan kestänyt hepuli, poukkoilu ja huomionhakeminen kaikin mahdollisin keinoin. Näistä helpoin keino on tietenkin säntäillä makuuhuoneeseen, jonka koira tietää olevan sille kiellettyä aluetta.

Koirissa ja vauvoissa on varmasti montakin yhdistävää tekijää, mutta yksi niistä on ainakin tämä: hepulissa pikkuinen on syytä peitellä päättäväisesti petiin ja antaa sille lupa nukahtaa. Tämä neiti ei tosin pitkään nuku. Ja aina silloin tällöin pedistä nousee pää kurkkimaan mitä muualla tapahtuu. En tiedä onko tämä tyypillistä tietyille koiraluonteille, mutta sen voin myöntää, että tunnistan saman malttamattomuuden myös itsessäni. Voivatko tälläiset asiat tarttua koiraan tai ihmiseen talon feng shuista? Se olisi tavallaan rauhoittava ajatus. Veisi hilpeällä tavalla vastuuta pois itseltä.