perjantai 13. marraskuuta 2009

Konduktöörin pikku apuri

Tsuktsuk kulkee juna Turkuun. Mietin pitkään otanko neidin matkaan vai jätänkö kotiin. Pitkä yksinoloaika ratkaisi. En halunnut ottaa sellaista riskiä että (liian) moneksi tunniksi yksin kotiin jäänyt koira olisi uudelleenmuotoillut rakkaan sohvakaluston.

Matkustaminen sinänsä ei näyttänyt Helliä vaivaavan. Konduktööri oli ihana vuhvuhvuh ja lipun kanssa toimittiin malliesimerkin mukaan: heti virallisen leiman yläpuolella komeilee myös yksitoistaviikkoisen komea purentajälki.

Takaisin tullessa koiria oli hytissä kolme. Helli, virosta pelastettu kulkukoira sekä kaikille äreä bokseri. Helli ratkaisi tilanteen parhaalla mahdollisella tavalla: haukkumalla korkealta ja kovaa. Tämän jälkeen se kerjäsi syliin ja hytkyi hikan kourissa koko Kupittaa-Salo -välin. Muiden (lähinnä viidesti isompien) koirien haukkumisesta on tavallaan tulossa ongelma. Tai ainakin tapa, johon toivon apua. Mitä 11-viikkoisen egolle voi tehdä. Entä kun sen kasvaa?



 

 
Huomaa Hellin kyky leimakäytännön nopeaan omaksumiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti