Hellistä on tullut myös tavattoman utelias ja nerokas pieni neiti. Koirapuiston koirat eivät enää pelota ja ruokalelupallonkin se osaa jo kaivaa suullaan hyllyn alta (ennen neidin jäädessä surkeana uikuttamaan kaapin nielleen lelun perään).
Tänään Helli pääsi kirpputorille kummi-Sarin kanssa. Ihan myyntipöydän supermyyntivaltiksi se ei pienen kokonsa vuoksi yltänyt, pari viimeistä tuntia kun menivät nukkuessa kauppakorissa pöydän alla. Mutta mukavaa oli. Naapuripöytää emännöivä venäläisnainen tarjosi fluoripurutikkuja ja siinä samalla tehtiin kaupat keltaisesta kokosadeasusta. Lähipöydästä löytyi myös ranskalaisdesigniä oleva kirkkaanpunainen (ja hyvin ranskalaisklassikkomallinen) mansetti sekä harmaa oloasu, jollainen on myös Joiku-kaverilla.
Elämä siis hymyilee monilta osin. Emäntä tosin taistelee allergiaa vastaan monin keinoin. Muuten kaikki näyttää hyvältä mutta kahden viikon välein puhkeavat poskiontelotulehdukset vetävät tiukasti peittojen alle. Hellillekin se on kurjaa aikaa; mistä saada silloin leikkikaveri. Ja entä emännän puolelta: miten näyttää rakkautta eläimelle, jonka jokin proteiiniosa saa oman kehon näin valtavan sekaisin. Toistaiseksi luotamme mikrokuitumoppeihin ja aktiivisesti temppujaan näyttävään pesukoneeseen.
Myyntivaltteina nätit neidit
Kummitäti ja Helli
Improvisoitu peti pöydän alla (vrt. lasten laulu möröistä joilla peti kuusen alla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti